Livvinkarjalan ymmärtämisen strategioita

Reseptiivisen monikielisyyden tutkimus on osoittanut monien kieliperheiden avulla, etta kun lukija kohtaa lahisukukielisen tekstin, ymmartaminen lahtee liikkeelle aidinkielen pohjalta tunnistettavista sanoista. Sukukielet ovat kuitenkin kehittyneet omiin suuntiinsa ja voineet esimerkiksi saada erilaista lainasanastoa. Taman vuoksi pelkka samankaltaisuuteen nojaaminen ei riita tekstin ymmartamiseksi, vaan tarvitaan myos muunlaista paattelya. Tassa artikkelissa esitellaan niita kognitiivisia strategioita, joita 60 suomenkielista opiskelijaa on hyodyntanyt kaantaessaan suomeksi livvinkarjalaista tekstia. Tarkasteltavana artikkelissa on yksi virke, joka sisaltaa ymmartamista vaikeuttavia venalaisia lainasanoja.  Opiskelijat ovat tehtavassa seka kaantaneet tekstin suomeksi etta kuvailleet kaannos- ja ajatteluprosessiaan, ja naiden perusteluiden avulla on mahdollista paasta kiinni heidan tietoisesti kayttamiinsa ymmartamisstrategioihin. Aineiston analyysi osoittaa, etta kaantaessaan opiskelijat ovat nojautuneet karjalan ja suomen samanlaisen sanaston ohella myos monentasoiseen metalingvistiseen tietoon. Lisaksi paattelyssa on otettu huomioon virke- ja tekstikonteksti samoin kuin laajemmin tekstin aihe ja siihen liittyva maailmantieto. Erilaiset strategiat nayttavat toimivan ymmartamisessa samanaikaisesti ja tukevan toisiaan.  Tulosten vertailukohteena on suomen ja viron ymmartamisessa kaytetyista strategioista tehty aiempi tutkimus. Lisaksi pohditaan tulosten sovellettavuutta kaytantoon: olisiko ymmartamisstrategioihin ja paattelykeinoihin perehdyttamisesta hyotya sukukielen opettamisessa?